Muut ajankohtaiset

Bioprosessitekniikan hyödyntäminen Suomessa

Suomessa on vahvat bioprosessitekniikkaperinteet. Osoituksena tästä Suomi on edelleen yksi johtavista teollisten entsyymien tuottajamaista maailmassa.

Osaamispohjan kartuttaminen alkoi aikanaan Suomen Sokerista ja Alkosta. Vuonna 1989 Suomen Sokerista tuli Cultor, josta kymmenen vuotta myöhemmin tuli osa tanskalaista elintarvikeyritystä Daniscoa. Cultorin aikana konsernista kehittyi kansainvälisestikin katsoen merkittävä bioalan yritys. Cultorin perintö näkyy nykyään myös maailman toiseksi suurimmassa entsyymivalmistajassa Genencorissa, jolla edelleen on kaksi tuotantolaitosta Suomessa.

Alkossa on vuosikymmenien aikana myös tutkittu ja kehitetty bioteknisiä sovelluksia. Esimerkkinä näiden ponnistusten tuloksista on Altialle osaksi kuuluva Roal, joka niin ikään lukeutuu maailman johtaviin teollisten entsyymien tuottajiin. Maininnan arvoisia ovat myös suomalaisten panimojen käyttämä immobilisointitekniikka, Valion laktaasi ja membraanitekniikat sekä suomalainen mallasosaaminen, jotka kaikki ovat kansainvälisesti alallaan uraa uurtavia.

Suomen vankka bioprosessiosaaminen ja monet globaalit tekijät kuten Kioton ilmastosopimus, Kiinan ja Intian nopea teollistuminen, raakaöljyn hinnankehitys sekä EU:n tavoitteet kestävästä kehityksestä antavat mahdollisuuden rakentaa hyvälle osaamispohjalle aivan uutta osaamista ja toisaalta vahvistaa perinteisten toimialojen kilpailukykyä. Jotta tämä onnistuisi, tarvitaan yhteistyötä eri toimijoiden välille sekä resurssien kohdentamista alueille, jossa Suomen kokoisella maalla on onnistumisen mahdollisuudet unohtamatta koulutuskysymyksiä. Jatkossakin on huolehdittava, että osaava työvoimaa riittää alalle.

Kun puhutaan bioprosessitekniikasta, nousevat esille myös termit “teollinen biotekniikka” ja “valkoinen biotekniikka”. Termeillä ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää, minkä vuoksi niitä joskus käytetään erilaisissa merkityksissä. Esimerkiksi joissakin yhteyksissä valkoisella biotekniikalla tarkoitetaan vain kemianteollisuuden sovellettavaksi tuotettuja bioteknisiä molekyylejä. EuropaBion mukaan valkoinen eli teollinen biotekniikka on erilaisten biokatalyyttien soveltamista kaupallisten tuotteiden ja palvelujen valmistamiseen. Sama määritelmä sopii myös bioprosessitekniikalle, ja siten se vastaa suomalaista käsitystä määritelmistä.

Sisältö

1. Suomalainen bioteollisuus bioprosessitekniikan näkökulmasta

2. Bioprosessitekniikan haasteet ja mahdollisuudet

3. Bioprosessitekniikka ja bioteollisuuden tulevaisuus Suomessa




1. Suomalainen bioteollisuus bioprosessitekniikan näkökulmasta

Suomessa on vajaat 140 bioyritystä, joista noin 70% on biotekniikkaa tai siihen läheisesti liittyviä tekniikoita hyödyntäviä yrityksiä (ns. core companies). Loput yrityksistä on tätä toimintaa tukevia yrityksiä, pääasiassa alihankinta- tai konsulttiyrityksiä (ns. support companies).

Noin 90 suomalaisella bioyrityksellä on omaa tutkimustoimintaa tai ne tekevät tutkimusta alihankintana muille. Kaupallista tai tutkimukseen tarvittavaa tuotantoa on noin 40 yrityksellä. Määrällisesti noin 25% bioalan yrityksistä on lääkekehityssektorilla. Saman verran yrityksiä toimii diagnostiikan parissa. Biomateriaali-, elintarvikkeet ja rehut sekä entsyymisektoreille kuuluu kuhunkin noin 10% kaikista yrityksistä. Bioinformatiikkayrityksiä on noin 5% ja ympäristösovelluksiin keskittyviä yrityksiä alle 5%.

Etlan arvion mukaan pienten ja keskisuurten bioyritysten yhteenlaskettu liikevaihto vuonna 2001 oli noin 210 milj. euroa. Tästä noin 65% tuli yrityksiltä, jotka toimivat elintarvike/maatalous-/entsyymi-sektoreilla ja noin 37% yrityksiltä, jotka toimivat diagnostiikkasektorilla. Koko bioteollisuuden (ml. suuret monialayritykset ja isot lääkeyritykset) liikevaihto vuonna 2001 oli noin 1400 milj. euroa. Lääkealalla toimivien yritysten osuus koko liikevaihdosta oli noin 31%. (Sama yritys voi toimia useammalla eri sektorilla ja siten sektorit eivät ole toisiaan pois sulkevia.)

Entsyymit

Suomi on merkittävä teollisten entsyymien valmistusmaa. Genencorilla on tuotantolaitokset Hangossa ja Jämsänkoskella, Roalilla Rajamäellä. Tuotantolaitokset kuuluvat ulkomaalaisiin konserneihin (50% Roalista Altialle), mutta osin tutkimus- ja kehitystyöstä tehdään myös Suomessa. Hyvä bioprosessitekniikkaosaaminen on edesauttanut laitosten ja tutkimuksen pysymistä täällä. Tärkeimmät Suomessa käytössä olevat tuotantoisännät ovat Bacillus subtilis -bakteeri ja Trichoderma reesei -home.

Finnzymes kehittää ja tuottaa erikoisentsyymejä ja muita molekyylibiologiatyökaluja. Bioteknisestä tuotannosta pienen mittakaavan tuotanto tehdään itse. Suuren mittakaavan tuotanto teetetään alihankintana Suomessa.

Elintarvikkeet ja rehut

Suomessa on joukko elintarvikeyrityksiä, jotka valmistavat luonnonkannoilla perinteisiä maitopohjaisia fermentaatiotuotteita (juustot, jogurtit, piimä jne.). Lisäksi pro- ja prebiootteja käytetään elintarvikkeissa runsaasti. Suomesta löytyy osaamista maitohappo- ja bifidobakteerien massatuottamisesta ja tarvittavista jälkikäsittelymenetelmistä. Muutamaa mikrobikantaa lukuun ottamatta probioottimassaa ostetaan kuitenkin ulkomailta hapatteiden tuotantoon erikoistuneilta yrityksiltä.

Myös mallastamo- ja panimotoiminta on merkittävää. Bioprosessinäkökulmasta suomalainen panimo-osaaminen on hyvin korkealla tasolla, mm. varastokäymisessä sovellettavan immobilisointitekniikan ansiosta. Altia-konserniin kuuluva Koskenkorvan tehdas sekä yksityinen Shaman Spirits tuottavat juomakelpoista etanolia ohrasta ja vastaavasti perunasta. Altia tuottaa myös teknistä etanolia bioteknisesti ohrasta. Osasta entsymaattisesti hajotettua ohraa tehdään etanolin ohella myös tärkkelystuotteita elintarviketeollisuudelle ja rehuraaka-aineeksi. Ymmärrys olut- ja etanolituotantoon käytettyjen Saccharomyces -hiivalajien fysiologiasta on tutkijoillamme hyvin korkealla tasolla. Viinitiloja on syntynyt Suomeen yli 50 sen jälkeen, kun pienimuotoinen viinintuotanto tuli täällä vuonna 1995 mahdolliseksi.

Danisco Sweeteners (ent. Xyrofin) tuottaa Kotkassa entsymaattisesti fruktoosia, joka myydään kiteisessä muodossa. Varsinkin jälkikäsittelyosaaminen on Daniscon suomalaisissa yksiköissä edelleen maailman huipputasoa (sitä tarvitaan mm. ksylitolivalmistuksen raaka-aineena käytetyn ksyloosin puhdistuksessa).

Terveydenhuolto — lääkkeet ja diagnostiikka ja biomateriaalit

Globaalisti katsoen lääketeollisuus on taloudellisesti merkittävin biotekniikan sovellusalue. Ennusteen mukaan tulevaisuudessa suurin yksittäinen ryhmä on terapeuttiset vasta-aineet. Kehityksen oletetaan johtavan siihen, että vuoteen 2010 mennessä merkittävä osa EU:ssa ja Yhdysvalloissa hyväksyttävistä lääkemolekyyleistä on bioteknisesti tuotettuja.

Suomessa lääketeollisuus on suhteellisen pientä, eivätkä suomalaiset lääkeyhtiöt valmista lääkkeitä bioteknisesti. Toisaalta on arvioitu, että lääkekehityksessä alkuvaiheen kustannukset ovat Suomessa huomattavasti pienemmät kuin, mitä ne ovat Yhdysvalloissa, mikä tullee edesauttamaan alan kehittymistä Suomessa.

1990-luvun loppupuolella Suomeen perustettiin joukko lääkekehitykseen keskittyneitä yrityksiä. Näissä kehitetään myös bioteknisesti valmistettavia lääkkeitä, jotka ovat joko kemiallisia molekyylejä, kuten antibioottijohdannaisia, tai biologisia molekyylejä, kuten proteiineja. Suomessa löytyy runsaasti osaamista näihin molekyyleihin liittyvästä tuotantokantojen kehittämisestä ja pienen mittakaavan tuotannosta. Tällä sektorilla toimivia yrityksiä ovat esim. Galilaeus, Ipsat Therapies ja Novatreat. Lisäksi Suomessa kehitetään ja tuotetaan vektoreita ja viruksia terapeuttisiin tarkoituksiin. Tästä esimerkkinä FIT Biotechin DNA-rokotteet ja Ark Therapeuticsin vektorit.

Alan nopea kehittyminen on synnyttänyt Suomeen myös joukon alihankintayrityksiä, jotka tarjoavat mm. palvelutuotantoa, validointia ja kliinisiä tutkimuksia. Tietämys lääkkeiden hyvistä tuotantotavoista ja toimiminen kansainvälisten lääkeviranomaisten (EMEA ja FDA) kanssa on hyvällä tasolla Suomessa.

Diagnostiikkaosaaminen on Suomessa vahvaa, ja maassa on yrityksiä, joissa tuotetaan molekyylejä bioteknisesti. Myös itse solut voivat olla tuotannon päämäärä (esim. analyysikitteihin tarvittava referenssimateriaali). Diagnostisten vasta-aineiden tuotannossa käytetään pääasiassa eläinperäisiä hybridomasoluja. Tuotanto-osaamisen jatkuva kehittäminen tällä sektorilla tulee olemaan kiinnostuksen kohteena myös tulevaisuudessa.

Suomessa toimii lisäksi runsaasti erilaisia diagnostiikkaan ja terveyteen liittyviä analyysipalveluja ja -menetelmiä sekä menetelmän kehitystä tarjoavia yrityksiä sekä ohjelmisto- ja mittauslaitekehittäjiä. Näissä bioprosessitekniikan hyödyntäminen on vähäistä.

Bioinformatiikkayrityksissä bioprosessitekniikkaosaamisen tarve vaihtelee. Biomateriaaliraaka-aineiden valmistukseen hyödynnetään jossain tapauksissa myös bioprosessitekniikkaa.

Maatalous ja kasvibiotekniikka

Suomessa kasvigeenitekniikan hyödyntäminen on melko vähäistä. Lähitulevaisuudessa muuntogeenisiä kasveja kasvatetaan lähinnä suljetussa tilassa. Pääasiassa lääkemolekyylien tuottoon tarkoitettuja kasvisolu- ja kasvisysteemejä kehitetään mm. VTT:llä ja UniCropissa. Jälkimmäinen kehittää myös bioprosessiratkaisuja kasvituotannolle. Avoin käyttö, muiden kuin kenttäkokeiden osalta, alkanee aikaisintaan 5-7 vuoden kuluttua.

Kemira-konserniin kuuluva Verdera valmistaa bioteknisesti tuotteita kasvien tautien torjuntaan sekä kiinteä alusta- että nestekasvatuksissa.

Muita sovelluskohteita

Jäteveden puhdistus on merkittävä bioprosessitekninen sovellusalue. Myös ympäristövirologian alalla on yrityksenalkuja Suomessa.

Rintekno ja Elomatic ovat kansainvälisesti merkittäviä bioprosesseja suunnittelevia ja prosessiohjauspalveluja tarjoavia yrityksiä. Larox tarjoaa mm. bioprosessiteollisuudelle suodatukseen liittyviä ratkaisuja. Tankki valmistaa teräksestä mm. bioreaktoreita ja muita säiliöitä bioprosessiteollisuudelle.

2. Bioprosessitekniikan haasteet ja mahdollisuudet

Teknologiset tekijät

Monien teknologioiden ja teknisten työkalujen kehittyminen on viimeisen kymmenen vuoden aikana mullistanut biotekniikan soveltamista. Nyt nämä molekyylibiologiassa ja bioinformatiikassa vakiintuneet teknologiat, menetelmät ja työkalut, avaavat ovia uusille bioprosessitekniikan läpimurroille.

Myös systeemibiologia ?levittäytyy? bioprosessitekniikkaan. Kymmenien tuotanto-organismien genomi on selvitetty ja vastaavanlaista, niin julkista kuin salaista, biologista tietoa syntyy koko ajan lisää. Suomalaisittain mielenkiintoisen Trichoderma reesei -homeen genomi sekvensoitiin valmiiksi viime vuonna. Genomitiedon kasvu lisää systemaattisten menetelmien, bioinformatiikan ja systeemibiologian, tarvetta.

Solujen käyttäytymisestä bioreaktoreissa tuotannon aikana tiedetään vielä melko vähän. Mittausmenetelmien ja tulosten tulkinnan kehittäminen onkin jatkossa yksi tärkeimmistä bioprosessitekniikan tutkimusalueista. Kehitystyön tavoitteena on tuotantoprosessin saannon, tuottavuuden ja toistettavuuden parantaminen sekä off-line -mittausten korvaaminen on-line ja at-line -mittauksilla, jolloin esim. tuotteiden varastoaikoja saataisiin lyhennettyä. Nopeat mittaukset antavat myös mahdollisuuden reagoida prosessiepämääräisyyksiin ajoissa. On-line -mittaukset ja prosessien reaaliaikainen ohjaus mahdollista entistä tasalaatuisemman tuotteen valmistamisen.

Varsinkin lääketuotannon osalta seurataan tulevaisuudessa FDA:n lanseeraaman PAT -ajattelun kehittymistä (process and analytical technology; katso www.fda.gov/cder/OPS/PAT.htm). PAT:lla pyritään pois nykyisistä jäykistä ja hitaista analyysitietoa tuottavista tuotannon vakiotoimintaohjeista, jotka eivät salli prosessin ohjausta tuotannon aikana saatujen mittaustulosten perusteella. Myös PAT:n käyttöönotto edellyttää nykyisten mittausmenetelmien ja -laitteiden edelleen kehittymistä. Vaikka PAT tullaankin ensisijaisesti kehittämään synteettisten lääkkeiden prosessianalytiikkaan, tulee sen merkitys kasvamaan merkittävästi myös biologisten prosessien seuraamisessa. Tässä Suomella voi olla merkittävä rooli korkeatasoisten elektro-optisten mittausmenetelmien kehittäjänä.

Muita teknologisia suuntauksia bioprosessitekniikassa oletetaan olevan pelkistetyt tuotanto-organismit, mikrolaitteistot, in situ -mittaus (bioreaktorissa), langaton tiedonsiirto, siruteknologia sekä prosessimallinnusmenetelmien ja systeemibiologisten mallien kehitys (mukaan lukien ennustavat mallit).

Biokatalyyttien kohdalla on seurattava kasvi- ja hyönteissolujen esiinmarssia proteiinituotannon mahdollisina isäntäsoluina. Myös eläinsolujen ja eläinsolukasvatustekniikoiden tärkeys tullee kasvamaan terapeuttisten vasta-aineiden markkinoiden kasvaessa. Laitepuolella mielenkiintoisia uutuuksia ovat mm. kertakäyttöiset pussibioreaktorit.

“Kiina-ilmiö”

Kiinan ja Intian nopea teollistuminen vaikuttaa moneen asiaan. Nämä maat mm. kuluttavat yhä kiihtyvään tahtiin maailman öljyvaroja. Toisaalta raakaöljyn hinta on muidenkin tekijöiden vuoksi jo vahvassa nousussa. Kioton ilmastosopimuksen ratifiointi etenee jatkuvasti, ja lisäksi EU:ssa on viime aikoina tehty runsaasti kestävää kehitystä puoltavia päätöksiä. Muun muassa näistä syistä kiinnostus bioteknisiin energiaratkaisuihin ja bioprosessitekniikan muihin mahdollisuuksiin kasvaa koko ajan.

Kiina-ilmiö vie länsimaisia työpaikkoja halvan työvoiman maihin. Riski on erityisen suuri niillä toimialoilla, joissa teknologiat ovat vakiintuneet. Tähän mennessä bioprosessitekniikkaan liittyviä suomalaisia tutkimus- tai tuotantolaitoksia ei ole siirretty halvan työvoiman maihin. Päinvastoin ? omistajavaihdos on säilyttänyt ja joissakin tapauksissa jopa lisännyt toimintoja täällä. Työvoimakustannukset niin tutkijoiden kuin muun henkilöstön osalta ovat Suomessa monia vertailumaita pienempiä. Myös infrastruktuurin ja jakelureittien korkea taso sekä alhainen korruptio ja länsimaalainen lainsäädäntö puoltavat tuotannon ja tutkimuksen sijoittamista Suomeen.

Energian tuotanto, kemianteollisuus ja metsäteollisuus

Eurooppalainen maatalous on muutosten edessä. Kustannuksista huolimatta se halutaan säilyttää. Halutessa ylituotanto antaa mahdollisuuden kehittää maataloustuotteille aivan uusia käyttökohteita. Bioprosessitekniikan keinoin erilaiset uusiutuvat luonnonvarat, kuten selluloosa- ja tärkkelyspohjaiset materiaalit (maataloudesta, puumateriaaleista ja kotitalousjätteistä) voidaan hyödyntää raaka-aineena tai energialähteenä. EUn tasolla on päätetty, että vuonna 2005 kaikesta liikenteessä käytetystä polttoaineesta 2% olisi oltava muuta kuin raakaöljypohjaista polttoainetta eli ns. biopolttoainetta. Bioteknisesti tuotettu etanoli on tässä yhteydessä varteenotettava vaihtoehto. Vuoteen 2010 mennessä osuus olisi nostettava lähes 6%:iin. Tavoitteeseen on matkaa ja moni maa, kuten Suomi, joutuisi ainakin aluksi turvautumaan tuontiin.

Eurooppalaisen kemianteollisuuden mukaan noin 5% kemiallisista tuotantoprosesseista on tällä hetkellä korvattu bioprosesseilla. Ratkaisuun on päädytty mm. ympäristömyötäisyyteen ja kannattavuuteen liittyvin perustein. Kemianteollisuuden eri sektorit tulevat siirtymään biotekniikan käyttäjiksi vaihtelevalla nopeudella. Siirtymisen uskotaan tapahtuvan ensin hienokemikaalien tuotannossa. Näiden ns. biokemikaalien jälkeen tulevat biopolymeerit ja sitten biopolttoaineet. Yhdysvalloissa on arvioitu (US National Research Council), että vuoteen 2020 mennessä 10% nestemäisestä polttoaineesta ja 25% orgaanisista kemikaaleista tuotetaan uusiutuvista raaka-aineista.

Sokeri on bioprosessitekniikan kannalta tärkeä raaka-aine. EU uudistaa parhaillaan sokeripolitiikkaansa, mikä saattaa vaikuttaa sokerin hintaan Euroopassa. Nähtäväksi jää, mihin suuntaan hinnat kehittyvät, ja parantaisiko mahdollinen hinnanlasku bioprosessien kannattavuutta.

Metsäteollisuus soveltaa biotekniikkaa verrattain rajoitetusti. Pääasialliset sovelluskohteet löytyvät metsänjalostuksesta sekä sellu- ja paperiteollisuudesta, jossa biotekniikkaa on sovellettu mm. jätevesien puhdistuksessa, sellun valkaisussa ja analytiikassa. Sen lisäksi, että metsäteollisuus tulee jatkossa entistä laajemmin hyödyntämään olemassa olevia bioteknisiä ratkaisuja, aivan uusia mahdollisuuksia on löydettävissä mm. puunjalostuksen sivujakeissa.

Geenitekniikan hyväksyntä Euroopassa

Geenitekniikka aloitti parikymmentä vuotta sitten uuden ajanjakson biotekniikan kehityksessä. Nykyään sen käyttö on vakiintunut osaksi modernia biotekniikkaa. Tästä huolimatta se ei ole vielä vakuuttanut kaikkia. Varsinkin Euroopassa kuluttajat ovat vastustaneet geenitekniikan soveltamista, mikä on tiukentanut lainsäädäntöä ja hidastanut biotekniikan kehitystä. Tähän mennessä geenitekniikan käyttö on hyväksytty terveyteen liittyvissä tuotteissa. Kriittisimmin kuluttajat ovat suhtautuneet kasvigeenitekniikkaan ja ns. "geeniruokaan".

Kuluttajien epäluuloa on päädytty hälventämään mm. pakkausmerkintöjen avulla. Niiden avulla voidaan asiasta kiinnostuneille antaa valinnanmahdollisuus. Nykyisten säädösten (EU:n asetukset 1829/2003 ja 1830/2003) mukaan elintarvikkeisiin, joissa on muuntogeenisiä ja/tai niistä tehtyjä jatkojalosteita, on tehtävä pakkausmerkintä elintarvikkeen tai sen aineosan muuntogeenisestä alkuperästä. Muuntogeenisen organismien fermentaatiotuotteisiin, kuten elintarvike- ja rehulisäaineisiin, merkintää ei toistaiseksi tarvitse tehdä, jos organismia tai DNA:ta ei ole lopputuotteessa.

Muuntogeenisten tuotteiden hyväksyntä on ollut kuusi vuotta jäissä, kun muutamat jäsenmaat, ovat pystyneet jarruttamaan tuotehyväksynnän etenemistä. Eräiden määrävähemmistöksi riittävien jäsenmaiden kielteinen kanta muuntogeenisten lajikkeiden hyväksyntään on jatkunut em. asetusten hyväksymisen jälkeenkin. Maat ovat äänestäneet neuvostossa komission tuotteiden hyväksymisesityksiä vastaan. Tässä tilanteessa komissio, sille kuuluvan vallan mukaisesti, hyväksyi markkinoille syksyn 2004 aikana kaksi muuntogeenistä maissilajiketta. Nähtäväksi jää, jatkaako uusi komissio edeltäjänsä linjoilla.

Rahoitus ja kaupallistaminen

Sijoitukset bioprosessitekniikkaan (valkoiseen biotekniikkaan) ovat vuosi vuodelta kasvaneet. Viimeisen neljän vuoden aikana alaan on sijoitettu maailmanlaajuisesti arviolta 0,5-1,0 miljardia dollaria. Suomessa Tekes ja Suomen Akatemia ovat jo pitkään määrätietoisesti panostaneet alan tutkimukseen.

EU:ssa bioprosessitekniikan merkitys on tiedostettu vasta viime aikoina ja EU:n 7. tutkimuspuiteohjelman valmistelun yhteydessä asia on noussut vahvasti esille. Eurooppalaisen kemianteollisuuden ja bioteollisuuden kattojärjestöt, Cefic ja EuropaBio, ovat yhdessä valmistelleet aiheeseen liittyvän teknologiayhteisön (Technology Platform for Sustainable Chemistry), jossa yhtenä osana on bioprosessitekniikkaan liittyvä alayhteisö (Sub-platform for Industrial Biotechnology). Teknologiayhteisön tehtävä on verkottaa toimijoita ja työstää teknologialle pitkäntähtäimen visio. Vision pohjalta työstetään yhdessä komission kanssa ohjelmakokonaisuuksia seuraavalle tutkimuspuiteohjelmalle. Tässä työssä myös suomalaiset yritykset ja tutkimuslaitokset haluavat olla mukana.

Bioprosessiteknisten innovaatioiden kehityskaari on usein monia muita biotekniikan sovelluksia lyhyempi. Alkupääoman tarve ei myöskään ole niin suuri, kuin esim. lääkekehityksessä. Bioprosessiteknisten sovellutusten kaupallistaminen ei myöskään aina edellytä yrityksen perustamista, vaan teknologiansiirto tutkimusryhmältä suoraan yritykselle tai teknologiansiirtoyritysten tai yliopistojen innovaatiokeskusten kautta yritykselle voisi monessa tapauksissa olla yrityksen perustamista parempi vaihtoehto.

Suomessa on biotekniikkaa soveltavia suuryrityksiä ja siten teknologiansiirto tutkimusryhmältä suoraan tai epäsuorasti yritykselle on täällä varteenotettava vaihtoehto. Koska biotekniikka monella sovellusalueella on globaalia toimintaa, ei teknologiansiirtoa ole syytä rajata paikallisiin yrityksiin. Mielenkiintoisen kasvumahdollisuuden kotimaassa tarjoavat myös ns. perinteiset teollisuudenalat, kuten metsä- ja kemianteollisuus.

Välillisesti bioprosessitekniikan kaupalliseen menestymiseen vaikuttaa myös Euroopassa vallitseva ristiriita, joka muodostuu, kun tavoitteisiin kirjataan kilpailukyvyn edistäminen, vaikka käytännön toimenpiteissä toimitaan täysin päinvastaisesti. Esim. biotekniikan tuotteiden hyväksyntä on tehty hankalaksi, kalliiksi ja aikaa vieväksi, mikä antaa muille alueille kuten Yhdysvalloille tai Japanille merkittävän kilpailuedun. Toinen esimerkki, joka sekin osin liittyy biotekniikan tuotteisiin, on uusi kemikaalilainsäädäntö (Reach), joka pahimmillaan supistaa eurooppalaisen kemianteollisuuden minimiin.

3. Bioprosessitekniikka ja bioteollisuuden tulevaisuus Suomessa

Bioteollisuuden katsotaan syntyneen Suomeen varsinaisesti 1990-luvulla, vaikka edellä kuvattu entsyymi- ja elintarviketuotanto alkoivatkin jo aikaisemmin. Ala jakautuu selkeästi kolmeen ryhmään: 1) yrityksiin, jotka ovat jo vakiinnuttaneet toimintansa ja siten toimivat kuten mikä tahansa teollisuusyritys, 2) pieniin teknologiayrityksiin, jotka panostavat tuotteen tai teknologian kehitykseen, sekä 3) palveluyrityksiin (alihankintayritykset), joiden toiminta kohdistuu molempiin edellisiin ryhmiin. Teknologiayrityksille 2000-luvun taitteen taloudellinen taantuma on vieläkin todellisuutta. Tulevaisuus riippuu siitä, miten yhteistyö eri toimijoiden välillä saadaan tiivistettyä sekä miten kotimainen ja ulkomainen rahoitusketju saadaan toimimaan.

Kuten edellä on pyritty kuvaamaan, bioprosessitekniikka vaikuttaa horisontaalisesti biotekniikan eri sovellusalueille. Toisaalta nykyisistä teknologiayrityksistä osa siirtyy vähitellen tutkimus- ja kehitysvaiheesta tuotannon ja tuotantotekijöiden suunnitteluun, jolloin kiinnostus bioprosessitekniikkaan tulee kasvamaan. Tämän vuoksi bioprosessitekniikkaa ei pidä käsitellä yksittäisenä teknologiana, vaan se on nähtävä osana sovelluskohteitaan.

Panostamalla bioprosessitekniikkaan voidaan tuottaa lisäarvoa useimmille biotekniikan sovelluskohteille, ja siten monelle suomalaiselle teknologiayritykselle. Julkisin toimin voidaan lisäksi ohjata ja tukea yritysten siirtymistä tutkimusvaiheesta tuotantovaiheeseen. Tärkeä työkalu voisi olla Tekesin teknologiaohjelma, jossa bioprosessitekniikka olisi tärkeä toimialaa tukeva horisontaalinen kokonaisuus. Muita horisontaalisia aihealueita olisivat esim. liiketoimintaan, teknologian siirtoon ja immateriaalioikeuksiin sekä kansainvälistymiseen liittyvät asiat sekä kaikkien sovelluskohteiden hyödyntämät teknologiat. Tällaisen teknologiaohjelman sisällä sektorikohtaisia moduuleja olisivat sovellusalueet, jotka samoin kuin käytettävät teknologiat valittaisiin Suomen kilpailukyvyn perusteella. Bioprosessitekniikan johdolla teknologiaohjelmasta tulisi lisäksi houkutteleva muille toimialoille, sovelluskohteille ja tekniikoille. On siis mahdollista luoda hyvä pohja poikkitieteelliselle yhteistyölle.

Kirjoittajat:

Niklas von Weymarn, Hydrios Biotechnology Oy / VTT Biotekniikka
Saara Hassinen, Suomen Bioteollisuus